Olen kirjamessufriikki. Lähes poikkeuksetta vietän siellä kokonaiset neljä päivää aamusta iltaan. Kokoaikalipun ostan aina keväällä kirjan ja ruusun päivänä. Se on kuin loma-ajaksi ostettu matka; on jotain, mitä odottaa.
Kirkko on onneksi edelleen aktiivisesti mukana messuilla. Kirkon suomenkielisellä osastolla seinällä oli toiveiden puu. Ihmiset kirjoittavat toiveitaan tarralapuille ja kiinnittivät puun lehdiksi.
Toiveiden puun voi nähdä vaikkapa osoitteessa https://twitter.com/Rebna/status/1585993360963424256
Toiveiden kirjo oli ilahduttavan moninainen ja rehellinen. Ei pieneen lehdykkään mitään fariseuksen monisanaista ulkokultaista rukousta mahtuisikaan. Toiveet olivat pieniä ja herkkiä, jotkut itselle, jotkut läheisille, jotkut Ukrainalle. Yksi halusi riidan selviämistä, toinen koiraa, kolmas poikaystävää. Moni toivoo hyviä asioita lapsilleen tai lastenlapsilleen.
Yksi lehti pysäytti. Siihen oli herkällä ja selkeällä käsialalla kirjoitettu ”Haluan laihtua 15 kg”. Pelkään, että kirjoittaja on nuori tyttö. En halua vähätellä toivetta. Tällainen toive on helposti se isoin. Sen voi kokea kynnyksenä, jonka ylittäminen antaa riittävästi voimaa selvittää ongelmat. Voi myös olla, että toive on kokonaan ulkopuolelta ohjattu paine.
Nämä toiveet ovat kuin rukouksia: ne ovat kutsuja toimimaan. En saa aikaan rauhaa Ukrainaan enkä voi muuttua koiranpennuksi. Laihtumistoiveelle me ihmiset voimme tehdä jotain. Miten ja miksi me luomme ulkonäköpaineita? Instagram on täynnä täydellisiä vartaloita. Ulkonäkö ei ole ainoa paine. LinkedIn on täynnä menestystarinoita, Facebook seniorimpaa blingblingiä ja Twitter täydellistä vastustajaksi koetun ihmisen ja hänen ajatustensa teilausta.
Erilaisten paineiden lisäksi tuo toive tuo mieleen myös toisen näkökulman: miten suhtaudumme toisiin ihmisiin? Tekeekö välillemme muuria ylimääräiset 15 kiloa, eri uskonto, seksuaalinen suuntautuneisuus, politiikka, koulutus tai yhteiskuntaluokka?
Olin lauantai-iltana Alppilan kirkossa sateenkaarimessussa. Viikonlopun tekstikohta kertoi häistä, jonne kutsuttiin teiltä ja tienposkesta kaikki. Se siis sopivasti kutsui toimimaan siten, kun vaaliyhdistyksen nimi Tulkaa kaikki haluaa kertoa.
Olen seurakuntavaaleissa Kallion seurakunnan Tulkaa kaikki -listan ehdokas. Seurakuntaneuvoston vaalissa numeroni on 23 ja yhteisen kirkkovaltuuston vaalissa 10.
Vaalisloganini on: Tarmollisuutta!
Jokainen 16 vuotta täyttänyt kirkon jäsen voi äänestää oman seurakuntansa ehdokkaita. Äänestä, ketä haluat – mutta äänestä. Äänestämättä jättäminen on ääni kirkon kehityksen pysäyttämiselle.
