Jos haluaisin olla poliitikko, pitäisi kehittyä monella saralla. Ei se mitään, keski-ikäinen koira oppii kohtuullisen määrän uusia temppuja. Omassa agilityssa radan lopulla häämöttää kuitenkin ylitsepääsemättömän tuntuinen este: vaalikone. En ymmärrä, miten poliitikot pystyvät vastaamaan ennen vaaleja kymmeniin eri vaalikoneisiin vieläpä niin, että saavat houkuteltua äänestäjiä.
Kaikki kunnia seurakuntavaaleille: vain yksi vaalikone. Lisäksi sen kysymykset olivat pääosin hyvin mietittyjä. Se ei edes sisältänyt kauhukysymystäni perinteisten arvojen merkityksestä. En osaisi vastata siihen: toisaalta olisi järjetöntä, että jokainen sukupolvi keksisi jok’ikisen pyörän uudelleen, toisaalta perinteiset arvot on termi, jonka kalkkiseinäkonservatiivit ovat monopolisoineet.
Hämmästykseni oli suuri, kun tein vaalikoneen itse äänestäjänä: sain itseni kärkeen. Olen itseni kanssa 85-prosenttisesti samaa mieltä. Minulla on takana paljon elämänvaiheita, joissa olen jäänyt rutkasti noista prosenteista.
Yllättyneisyyteni johtui siitä, että vaalikoneeseen kysymyksistä tulee osin erilaisia ehdokkaille ja äänestäjille. Tietyissä kysymyksissä ehdokkaille painotetaan, että kyse on henkilökohtaisesta näkemyksestä. Äänestäjänä ajattelen seurakunnan toimintaa yleisesti. Ristiriita voi tulla vaikka ”ääripäistä”, että henkilökohtaisesti usko on tärkeä ja henkilökohtainen asia mutta silti haluaa, että seurakunnan toiminta on avointa kaikille eikä siellä aleta mittaamaan kenenkään uskoa geigermittarilla tai munkkilätinällä.
Oma lukunsa ovat tietysti kysymykset, joissa kummankin ”ääripään” voi ajatella olevan totta, ne eivät ole vastakohtia. Monista uskonnoista voi löytää syvempää totuutta, vaikka antaa kristinuskolle erityisaseman. Lisäksi muuten on – vastausvaihtoehtojen ulkopuolelta – koko joukko asioita, joihin löytyy vastauksia vain ja ainoastaan tieteestä.
Silti haluan kiittää seurakuntavaalien vaalikoneen tekijöitä. Olen tehnyt eläessäni kolminumeroisen määrän vaalikonetestejä ja tämä on ehdotonta kärkeä. Lisäksi toki tiedostan, että kysymykset on valittava ja aseteltava niin, että ehdokkaiden välille saadaan eroa.
Haluan tällä tekstillä kertoa kokemuksistani ja selittää, miksi peukalonkynsi näyttää purrulta. Jos olisin nyt 38 vuotta nuorempi (eli kun edellisen kerran pyydettiin seurakuntavaaliehdokkaaksi), olisin ehkä lähtenyt Otaniemeen lukemaan vaalikonetekniikkaa.
Yhden neuvon haluan antaa vaalikoneiden käyttäjille: lukekaa tekstit, joilla ehdokkaat selittävät vastaustaan. Ne ovat mielenkiintoisia. Jos teillä on tuttuja ehdokkaita, voin melkein luvata, että vastausten avulla löydätte heistä jotain uusia piirteitä.
